sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kerniä ja kastanjoita

Harvoin se nykyään iskee, mutta nyt iski - reippauskohtaus.

Pihamökin perältä kaivettuihin kansituoleihin oli tänä vuonna ihan pakko ommella uudet kankaat. Vanhat olivat niin virttyneet, etten edes minä kehdannut sellaisia enää pihamaalle panna näytille.

Eurokankaan kilokangaslaareja ensin tovin kaiveltuani päädyin oikeiden markiisikangaspakkojen äärelle. Mutta valikoima oli niin tylsä, että piti ottaa mielikuvitus avuksi. Almedahls-malliston tukeva puuvilla, Kastanjefrukt, saa kelvata, vaikkei sille luvatakaan samanlaisia säänkesto-ominaisuuksia kuin oikeille ulkomarkiisikankaille. Kokemus on osoittanut, että normipuuvillan värit tosiaan haalistuvat uskomattoman nopeasti. Fiksuna likkana päätinkin siksi saman tien tehdä istuinkankaista kaksipuoleisia ja hankin toisen puolen kankaaksi peruspellavaa, joka saa rauhassa virttyä ilman että sitä juuri huomaa.

Aurinko ja haalistuminen on kansituolien vihollinen numero yksi, mutta hyvänä kakkosena (ehkä jopa ykkösenä) tulevat räkätit isoine kakkapommeineen. Alkukesästä ne puolustavat muniaan ja poikasiaan, ja ruikkivat aikamoisia valkoisia läjiä pitkin pihaa. Loppukesästä riesana on aronianmarjoilla terästetyt pommit, jotka värjäävät kankaaseen semmoisia likalänttejä, ettei mikään maailman pesupulveri niihin pysty.

Kansituolien lisäksi värkkäsin aurinkopetiin pehmusteen, jota ei tarvitse kuskailla sateensuojaan. Kastanjien päällä voi lekotella aurinkoa ottaessa ja kun peti on käyttämättä, käännetään kerninen raitapuoli päälle. Kernipuoli on leveämpi ja sivuille muodostuu näpsäkät lerpukkeet, jotka suojaavat petiä pisaroilta.Sisällä on vanha täkki ja koko komeuden pitää paikallaan molempiin päihin ommeltu kuminauhalenksura.
Aikamoista tuotekehittelyä, vaikka itse kehunkin;)

Päivätöitä ei kannata kyllä vielä lopettaa, sillä aikaa ompeluksiin meni viitisen tuntia. Mutta tulipahan tehtyä!
Kaksi ilmettä.

Maastokuvio tätityylillä.

Pellavaisella puolella tuolissa on myös tyynypussi. Sinne voi sujauttaa jotain pehmeää,
jotta päätä saa paremmin lepuutettua löhöasennossa


Kuvien laatu on aika onneton, mutta idea taitaa kuitenkin välittyä.
Lumia tykkää mieluummin kuvailla aurinkoisia maisemia.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kevyttarhurin taidonnäyte

Enpä juuri voi kehuskella kummoisilla puutarhurointikyvyillä Ja jos vaikka kykyjä olisikin, estää laiskanpulskeuteni panemasta liiemmin aikaa ja energiaa mullassa möyrimiseen.
Olenkin vuosien saatossa kehittänyt erinäisiä keinoja puutarhuroida ihan vain kevyesti. Gardening Light konsepti on varmaan jo jossain suuressa maailmassa lanseerattu, mutta sellaiseen voi siis törmätä myös tämmöisellä tavallisella, suomalaisella pientalotontilla.

Perennapenkit on joten kuten isopiikkisellä rapsutettu ja nurmikot putsailtu talven jäljiltä, mutta kevätkukat on vielä istuttamatta ja tänäkin vuonna näyttää jäävän pahasti villiintynyt rinne ruokkoamatta. Mutta keväisen mielen ja ilmeen saa aikaan vähemmälläkin: Prisman hevi-osastolta tulee kotiin aina kannettua tuoksuvaisia yrttejä, jotka nyt ovat päässeet ulos aurinkokylpemään. Sieltä niitä sitten napsitaan ja popsitaan, kun kokataan.