On se aika pieni

tai oikeastaan tosi sopivan kokoinen, Helsinki nimittäin.


Viimeisessä Hesarin kuukausiliitteessä uhkailtiin Vantaan vastaiskulla kaupunkien välisessä yhdistymissodassa ja kuvituksena oli tämä hauska piirros, joka aika mainiosti kuvaa Suomen ainoaa suurkaupunkia.



Tullinpuomin takana on ihan oikeastikin aika paljon pöpelikköä, ja se on kyllä hyvä juttu.

Rantaviivaakin tässä niemennipukassa onneksi piisaa. Ja se taas on erityisen hauskaa kun luvassa on lämmintä keliä ja viikonloppu!

Kaivari ja Ullanlinna

Helsinki-teemaa löytyy meiltä vaihtelevasti vähän joka huoneesta. Olen aina ollut heikkona karttoihin ja (vanhoihin) Helsinki-valokuviin ja -piirroksiin. Ja teema on kyllä mm. Vallilan ihanien printtikankaiden myötä päässyt laajentumaan tekstiileihinkin...

Koska en saanut olkkariani Espan laidalle, toin Espan olkkariini. Ja koska en saanut sänkyäni Ullanlinnaan, roudasin Ullanlinnan talot - ja vielä Kaivarinkin - makkariini.

Palloja pyllyn alle

Mitäs tästä sanotte!


Mukamas käytettyjä tennispalloja. Nykyään voi ainakin koittaa kaupata kaikenlaista väittämällä, että on niin otettu ekonäkökohdat huomioon, käytetty kierrätettyä matskua ja juu juu. Eikö noita palloja nyt mukamas olisi voinut vielä lätkiä tenniskentällä. Jos ei Nadalille kepaa, niin jollekin junnulle sentäs?

Koko juttu FUNaturesta löytyy täältä: http://www.inhabitots.com/2009/05/11/hugh-haydens-funature-tennis-ball-chair/

Muchan naiset

Alfons se tykkäsi maalata kauniita naisia. Jostain syystä minä taas olen aina pitänyt Muchan naisista, vaikka muuten pidänkin melko graafisista ja selkeälinjaisista kuvista. Joku näissä art nouveau -tyylisissä kuvissa vaan viehättää - kai värimaailma, tai tunnelma, tai joku.

Ainakin Suomen posteissa myytiin muutama vuosi sitten Muchan kuvilla (ja kimalteella!) kuvioituja lahjapusseja. Niitä minäkin muutaman ostin, raaskimatta sitten kuitenkaan koskaan kenellekään antaa.


Nyt pussukat ovat äidin tekemän ristipistotyön kanssa päässeet esiin vaihtuvaan taidenäyttelyyni, joka palvelee ainoastaan omaa estetiikan kaipuutani, ja tietysti meillä käyviä satunnaisia vieraita...

Nestettä kengässä

Kannattaa olla sankari! Kaunis kristallinen avokkaani sai kaverikseen nilkkurin, joka on täynnä brandyä. Mietin, että varmaan olisi tämäkin popo nätimpi ilman sisusnesteitään, eli ehkä joudun uhrautumaan...





Saapikasta odotellessa, kippis!

Eläimellisiä kulhoja

Tässä vielä odotellaan turkoosiin lasikulhoon perunalastuja - vappupöydän täytteeksi.

Loppujen lopuksi kaikki nämä ja monta monta muutakin kuppia ja kulhoa olivat vappuna täynnä herkkuja. Mutta oikeastaan sillä en ajatellut nyt kehuskella. Tarkoitus oli vaan rehvastella sillä, että ne ovat juuri minun pöydälläni - ai, kuinka nättejä ne ovatkaan.

Ensimmäinen Toikan Fauna - tuo isoin - tuli taloon perintönä appiukolta (ja rehellisesti sanottuna silloin en juurikaan siitä tykännyt), ja kaksi muuta on ostettu Antiikkimessuilta. Nämä menevät kätevästi sisäkkäin, joten niitä on ilo säilyttää nipussa kaapissa.

Ehkä seuraavilta messuilta lähtee mukaan juomalasit, tai ehkä sittenkin annosmaljat - vihreet ois aikas kivat!

Kiitos kuvaajalle - taas kerran!

Ohi on

tältä vuodelta vappuhulinat!

Eikka-kuikka sai aattona hattunsa, vieraat saivat ruokaa ja juomaa ... JA AURINKOA! Siinä virallinen syy lievään nenien punehtumiseen.

Vaikka kivaa olikin, on se vaan hyvä että vappu on vain kerran vuodessa.

Mutta onhan sitten juhannus ja uusivuosi ja...