Minihajusinttejä

Oli niin söpöjä, että pakko oli ostaa. Eikä hintakaan huimannut päätä, muistaakseni 0,90/kipale. Kotona tuli sitten tenkkapoo, kun piti äkkiä keksiä mihin söpöläiset törkkäisi. Siinä hötäkässä ei ollut ajatustakaan ruveta fundeeraamaan jotain koriasetelmahässäkkää. Mutta sitten tuli mieleen vanha kunnon aaltovaasi (tai Savoyhan se kai oikeasti on), joka on palvellut jos jonkinlaisena näyttämönä. Joskun on pohjalle kaadettu karkeaa suolaa ja upotettu siihen kynttilöitä, pääsiäisenä se on saanut leikkiä kasvihuonetta, kun ruohot on pantu pohjalle kasvamaan...

Taas tällaisiä surkeita kuvia, kun hätäpäissäni nappasin kuvan huonolla kännykameralla, mutta eiköhän tuosta idea käy ilmi.

Dalit vessassa

Meidän vessassapa ei ole pelkästään pysyvä Picasso-näyttely, vaan myös Dali on päässyt samaan galleriaan esille.



Pullot ovat saaneet muotonsa Dalin kuuluisista teoksista, ja ovat siis lähinnä estetiikkaa tuomassa. Vaan on niillä vessassa toinenkin funktio - joskus on tarve suihkauttaa...

ABC kissa kävelee

Kirjaimiin olen myös heikkona.



Tämä installaatio kyllä on aika surkea esitys, mutta jahka kasvaa, ehkä se siitä...

Aloitin muutama vuosi sitten parhaan jouluperinteen ikinä. Ostan itselleni joka vuosi joululahjaksi jonkun kohtuuhintaisen designklassikkotuotteen. Onpahan sitten perikunnalla joskus mistä tapella. Tänä vuonna ajattelin hankkia kauan haaveilemani Characterin valokirjaimen. Ehkei ole varsinainen klassikko, mutta todella loistava kierrätysdesignidea joka tapauksessa.

Purkki poikineen

On ne vaan niin kivoja, purkit. Ja ei tuo neljäsluokkalaisen piirustelema aroniapensaan kuvakaan pöllömpi ole.

Lasihyllyllä oli tietysti tarkoitus olla harkittu asetelma muutamia kauniita esineitä, mutta sitten kävi niinkuin aina käy... Nämäkin purnukat ovat mukamas kaikki niin kivoja, että niitä en ole malttanut piilottaa kaappiin. Mutta muita kyllä olen, sekä kaappiin että kellariin. Ei kun lisää lasihyllyjä asentelemaan!

Hanki parempaa katseltavaa

Oispa parempi näkymä! Tai edes tällanen Better View -rullaverho.




Minullahan on siis jonkinlainen Helsinki-aiheisten tekstiilien fetissi. Tämän verhon maisema nyt ei ole Helsingistä, mutta sellainenkin on saatavilla.

Verhon on suunnitellut Elina Aalto. Lisätietoa verhoista mm. täällä.

Elämän suola

Puuttuuko elämästä suolaa?

Ei hätää, näin sitä voi ainakin pitää kätevästi käsillä ja lisäillä tarvittaessa:

Kätevä magneetilla vaikka jääkaapin oveen tarttuva maustepurkin pidike on ostettu useampi vuosi sitten Tukholman Design Forumista. Ja vaikka se kauppa siinä Sergel Torgetilla onkin isompi, suosittelen poikkeamaan myös Söderin putiikissa (Götgatan), sillä sen yhteydessä on (ainakin ollut) näpsäkästi myös Granit-kauppa, josta tarttuu aina mukaan jotain tuiki (ei-)tarpeellista.

Kuvassa myös aina käytännölliset Iittalan magneettiset ruokaohjeet (pesto ja glögi).

Pysyvä Picasso-näyttely

Meillä on sellainen, vessassa!

Kätevä "siirtokehys", eikös vaan! Kaikenlaisia lasisisustusideoida sitä voi keksiä, kun on lasimies lähipiirissä ;) Tähän ideaan innoitti Design Torgetista ostettu kultakehystarra, jolle ei oikein ollut vielä löytynyt mitään käyttöä.

Joskus vajaat kymmenen vuotta sitten olin yhdistetyllä työ- ja hupireissulla Barcelonassa. Siellä ohjelmaan tietysti kuului Picasso-museon vierailu. Olen aina ollut heikkona museokauppoihin, ja silläkin keikalla mukaan tarttui pikku muisto: keraamiselle laatalle painettu Guernica.

Kaakeli päätyi killumaan kellarin rappukäytävään. Kun sitten viitisen vuotta sitten aloimme rakentaa talon laajennusta, sain villin ajatuksen. Otin Guernican mukaani ja marssin Laattapisteeseen. Tarkoitus oli löytää täsmälleen samankokoisia valkoisia laattoja, joiden kaverina Guernican voisi muurata kiinni uuden vessan seinään pysyvästi. Ja laatathan löytyivät!

Toisesta matkamuisto-/sisustusideasta tuonnempana.... No,okei sen verran voin paljastaa että tarinaan liittyy pieniä kiviä, Budapest ja Gellert-kukkula.

Korvista kiinni

Nyt se on hankittu!




Uusi perheenjäsen, jota saa ihan luvan kanssa ottaa korvista kiinni kun siltä tuntuu.
Edellisen suolanjauhajankin piti olla hyvälaatuinen, Peugeotin sisuskalut ja kaikki, mutta mitä vielä... aina on röörit tukossa eikä mitään suolaa anna.

Saas nähdä miten tämä Chef'n Grabbit onnistuu hommassaan. Jos toimii, voin ehkä harkita pippurimyllynkin vaihtamista. Voishan tälle valkoselle pupulle hommata mustan korvakkaan kaveriksi.

Ryijymatto, mattoryijy, mattoverho vai verhomatto?

Että tämmönen idea...

Ison ruokahuoneen, ns. tuvan, ikkunaseinää on jo muutaman vuoden kaunistanut Marimekon Moments-kangas. Se vaan alkoi tuntua niin kovin kesäiseltä tänä syksynä. Jotain vaihtelua piti alkaa miettiä...

Tuntui että tilalle pitäisi saada jotain synkempää, intiimimpää, pörröisempää...
Ryijy? Ei sentään ryijyä. Toisella seinällä nimittäin jo roikkui useamman vuoden ihkaoikea Porin tienoo -ryijy, joka vain muutama kuukausi aikaisemmin sai siirtyä varastoon retrokangastaulun tieltä. Sitäpaitsi ryijythän ovat aina kirjavia, ja miten sellaisen nyt saisi ihanaisen Raija Konttisen kankaan kanssa sovitettua yhteen. Mutta miten olisi matto! Musta matto?

Eikun mattokauppaan! Tai siis Ikeaan. Eihän nyt tällaisen päähänpiston takia ihan kovin kallista mattoa kannata lähteä hankkimaan. Melko kevyen Silent Glissin verhokiskon kantokyky pikkuisen mietitytti. Mutta ihan turhaan. Siellä se nyt killuu Ikean "karvalankamatto" jo vissiinkin neljättä viikkoa.

Pakko saada purkki

Tunnustan, minulla on pahimmanlaatuinen himo purkkeihin. Niitä alkaa nurkissa olla jo melkoinen kokoelma. On vanhaa ja uutta, pientä ja suurta, pyöreää ja kulmikasta. Niitä on rahdattu reissuilta, ostettu kirppiksiltä ja saatu lahjaksi. Viimeisimmät hankinnat tein tänään ... Citymarketista!

Voilá, saanko esitellä:

• Pauligin uusin - kuviointi Sanna Annukka
• Raision uusi aluevalloitus; purkki Sunnuntai-jauhoille, taiteilija Iiro A Ahokas.

Molemmat taiteilijat ovat muuten tehneet kuviointeja myös Marimekolle. Edellisen Juhla Mokka -purkin kuvitti Klaus Haapaniemi, joka on myös saanut piirustella Marimekolle.

Kiitos vielä kaverille, joka eilen tekstasi vinkin Sunnuntai-purkista! Pauligin bongasinkin ihan itse, kun olivat kaupan tädit ja sedät ymmärtäneet kasata melkein keskelle cittarin käytävää

Pakko oli saada. Oli!

Vihdoin seinällä

Vanhat Helsinki-aiheiset kuvat pääsivät viimein arvoisiinsa kehyksiin ja tiiliseinää koristamaan!

Vielä on plakkarissa pari irtokuvaa, jos vaikka muuhunkin paikkaan kaivattaisiin tunnelmaa...

Lehmälle sulhanen

Tänään koitti vihdoin aika hankkia Mansikille sulho!

Lehmä-rukka on saanut vuosien saatossa yksin hoitaa maton virkaa vuoroin olohuoneessa, vuoroin ruokatilassa. Alun alkaen vuota on käsittääkseni hankittu Satakunnan osuusteurastamolta joskus 60-70-luvulla, ja se on siis peräisin ihan aidosta suomalaisesta elukasta. Eipä tuo vanha lehmä ole kovin kovaan ääneen jaksanut sulhasen perään huhuilla, mutta minä olen kyllä kaveria sille kaivannut jo pidemmän aikaa.


Sopivaa, lue tarpeeksi rotevaa ja oikeanväristä taljaa, ei löytynyt Ikean halpisnahoista (toki mukaan tarttui perinteiseen tapaan vähän servettejä, tuikkuja, kynttilöitä...), mutta lähes naapurissa, Askossa, (ale)vuotatarjonta oli pikkuisen laadukkaampi/parempi. Ihan täydellinen ei tämäkään herra härkä ole, mutta tarpeeksi iso ja oikean sävyinen kuitenkin. Vähän olisin lisää valkoista täplää joukkoon kaivannut, mutta saa luvan kelvata!


Nyt on sitten aito suomalainen rotulehmä ja etelä-amerikkalainen sonni saman katon alla. Pitäisiköhän seuraavaksi alkaa pohtia paikkoja vasikannahoille...


Kuin kaksi nahkaa:

Pyytävälle annetaan

Tavallisesta kauppareissusta tuli tänään sisustushankintamatka.

S-Marketin käytäviä haaveellisena kulkiessani, tuli vastaani hevi-osaston hoitaja, jonka kärryt pursuivat mätiä rypäleitä, muoviroskaa ja PUULAATIKOITA. Aivan ihania italialaisia hedelmälootia. Meinasin jo kävellä onneni ohi, mutta rohkaisin mieleni ja kysäisin hevinaiselta mihin laatikot ovat matkalla. Öööö roskiin, oli vastaus. ROSKIIN!!?

Vaan yksipä laatikoista pelastui kaamealta kohtaloltaan ja matkasikin autokyydillä uuteen kotiin, uusiokäyttöön. Vielä sille ei ole ihan ikiomaa loppusijoituspaikkaa löytynyt, mutta saa nyt nätistää keittiötä kuivakaappitavaroiden välilaskeutumispaikkana (ovat matkalla kaappiin, jahka tässä keritään...).

Ja tarttuipa kaupasta mukaan myös nämä ihanaiset kukkaset:

Signe rules

Sisustutus jatkuu, ja pienimuotoista toimintaakin on jo havaittavissa....

Jo alkukesästä sain kaveriltani ihania mustavalkoisia kuvia menneestä ajasta.


Nämä kuvat on ottanut Signe Brander 1900-luvun alkupuolella ja niitä oli kaupan - ja vielä alennusmyynnissä! - Helsingin kaupunginmuseon myymälässä (Sofiankatu 4). Vihdoinkin eilen lähtivät kuvat kohti kehystämöä (http://www.lasipaja.fi/), ja nyt odotellaan jännityksellä menikö toiveet ja ohjeet perille.

Nyt sisustuttaa!

Hetken jo olin huolissani, että sisäinen sisustajani on hylännyt minut kokonaan. Mutta taas kävi niin kuin aina ennenkin, että kesä pani keskittymään ulkona oleiluun, ja elokuun pimenevät illat herättelevät sisätilojen sisustuskipinää. Nyt vasta hyrisee hiljaa, mutta pian saattaa lähteä kone kunnolla käyntiin.



Oma osansa hyrinään on varmaan Ikeallakin. Osaavat julkaista opuksensa passeliin aikaan...

Homing...

...eli kotoilu on ymmärtääkseni nyt varsin trendikästä. Ja vaikka ei olisikaan, höyrystäisin silti oman pihan viinimarjoista mehut talteen.




Sopiva sekoitus punaista ja mustaa viinimarjaa, vähän vattua ja muutama varsi raparperia. Niin ja tietysti paljon sokeria. Nam!

Huomaa taustan vähemmän trendikäs (tai ehkä se onkin juuri sitä!) punavalkoruutuinen keittokirja, josta löytyy ohjeet vaikka mihin. Kiitos anopille, joka lähemmäs 20 vuotta sitten ymmärsi avuttomalle miniäkokelaalle opuksen hankkia.

Popokaarti kasvaa

...ja hattuhyllylläkin on tungosta, mutta siitä toisella kertaa.

Grazie V&E!

Salute!

Kahdeksan tuntia kotimaanmatkailua

Yhdessä päivässä ehtii matkailla ja nähdä maisemia yllättävän paljon, jos vaan takamus - ja pörssi - kestää.

Viikonloppu vietettiin jazzaamassa Porissa, tosin meidän seurueemme jazzannos sisälsi ainostaan piknikviltillä aidan yli kuunneltuja kaukosointuja. Totutusta poiketen kotimatka päätettiin tehdä kiertoteitä. Ensin poikettiin pikaisesti Luvialla, sieltä ajeltiin Uuteenkaupunkiin ja edelleen Turun kautta Tammisaareen. Uusikaupunki ja Tammisaari hyötyivät pysähdyksestä ruokailun verran. Bensaa taidettiin tankata Paimiossa. Jossakin Vehmaan paikkeilla meistä otettiin valokuva, ja nyt odotellaan jännityksellä minkä verran kiva kuvamuisto maksaa...

Uudenkaupungin Bonk-museossa kuuntelimme totisina tarinaa Pär Bonkin perustaman multiglobaalin teollisuusjätin kirjavista vuosista.



Suosittelen: http://www.bonkcentre.fi/p0_fin.htm

Kiitosh

Olipas eilen hauska ilta. Kiitos seurasta!

Jälleen kerran oli eilen koolla mukavia ihmisiä. Syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin virvokkeita. Edes illalla alkanut sade ei saanut tunnelmaa latistettua. Mainio markiisi pelasti kastumiselta ja iltaa voitiin jatkaa ulkosalla. Kerran vaan on kesä!

Suosittelen lämpimästi terassimarkiisia kaikille sade- ja/tai aurinko suojaa kaipaaville.
http://www.sunsystems.fi/fi/tuotteet/markiisit/markiisi_yleista.html

Peltivauva

Meille tuli uusi vauva torstaina. Painoa 2700 kiloa, pituutta lähemmäs viisi metriä ja voimaa kuin pienessä kylässä. Mutta tosi hiljainen, syö vähän kokoonsa nähden ja on tosi vähäpäästöinen. Mitäpä sitä voisi äiti enää muuta toivoa.

Meidän uusi vauva on auto. Punainen, ihana uusi menopeli, jolla kauppareissut ja sukuloinnit hoituvat näppärästi. Torstai-iltana tosin ajeltiin ihan vaan huvin vuoksi, silkasta ajamisen ilosta.

Kaikkien hienouksien opettelussa menee varmaan vielä jonkin aikaa, mutta eteenpäin mennään, ja taaksekin.

Makkari Euroopassa, Eurooppa makkarissa

Minulla on periaate. Useampiakin tietysti. Mutta yksi niistä on se, että en halua matkustaa juuri minnekään - etenkään ulkomaille - kesällä. Suomen kesä kun (tuurilla) on kaunis ja lämmin. Ainakin usein se on lämpimämpi kuin kevät, syksy ja talvi.

Syksyllä, ennen talven ankeutta ja pimeyttä on kiva käydä jossain reissussa, saamassa auringolta vielä yksi annos D-vitamiinia. Viime vuonna ei taidettu käydä syksylläkään missään, mutta ehkä tänä vuonna....

Eurooppaa pidemmälle ei onneksi ole pakko lähteä edes auringon perässä, kunhan ei jätä reissua ihan keskitalveen. Malta ja Mallorca ainakin ovat "ehkä"-listalla. Auringon lisäksi niissä kun on muutakin silmänruokaa.

Ja aina iltaisin ennen kuin lamppu sammuu, voi karttaa katsellessa löytyä uusia ehdokkaita.

Seinään piti alunperin tulla kuviotapetti. Huutokaupasta hankittu, vanha kansakoulun kartta ripustettiin testimielessä; jaksaisiko sitä makkarissa katsella kirjavaa seinää. Onhan sitä jaksanut, useamman vuoden. Tapettia ei tullut, kartta jäi.

Finnhitsejä ja saippuakuplia

Juhannus sitten taas oli ja meni. Eikä keli ollut läheskään niin paha, kuin pelättiin.

Aattona syötiin hyvin ja jammailtiin Finnhitsien tahdissa (sorry naapurit!). Juhannuspäivänä vuorossa oli saippuakuplien puhaltelua - niin ja tietysti taas syötiin hyvin!

Jälleen kerran suurkiitos koko rytmiryhmälle hauskasta seurasta ja mukavista muistoista!

Ja erityiskiitos kuvaajalle!

Mistä se tietää?

Onkohan juhannusruusulla pikkuinen allakka puskan juurella piilossa, vai mistä ihmeestä se aina tietää, koska pitää alkaa kukkia?

Kun aamulla kävin lyhykäisellä selänverryttelylenkillä, huomasin että napuruston pihoissa kukki jo juhannusruusu! Juuri pari päivää sitten ihmettelin omiani, ja ajattelin että eipä taida tänä vuonna sitten keretä kukkaan, kun niin on tiukalla nupulla vielä. Mutta kappas vaan, kun palasin kotipihaan ja kurkkasin omiin puskiin, niin siellähän osa ruusuja oli ihan ammollaan. Parahiksi kerkeää juhannuspäiväksi loputkin.

Hyvää keskikesän juhlaa - säistä ei kannata olla moksiskaan, ei niille mitään voi kumminkaan!

Ehdinpäs!

Eilen huomasin napsia syreenistä oksia sisällekin huumaavaa tuoksuaan tuomaan. Illalla kun maisema äkkiä muuttui mustaksi ja kaatosade paukutti peltikattoa, ajattelin että "ehdinpäs"! Mitä jos sade olisikin hakannut syreeneistä kaikki kukat ihan luurangoiksi aamuun mennessä? Ei onneksi hakannut, sillä aamulla kun kipaisin Hesarin postilaatikosta, leijui ilmassa edelleen ihana, liilainen tuoksu.

Onko syreeni muuten syreeni vai sireeni? Lapsena Porissa taidettiin ainakin puhua sireeneistä. Pii paa pii paa...

Porin Puuvillan muistolle

Vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni! Tänään vaihtui seinälle talvisen ryijyn tilalle kesäisempi kangastaulu.

Jo talvella tuli käytyä rautakaupasta hakemassa iso styrox-levy tätä projektia varten, mutta kukaan ei ole jaksanut silittää kangasta ja pingottaa sitä levyn päälle tauluteelemystä varten. Tänään jaksoi. Hyvä minä!

Tämä ihana retrokangas on peräisin Leninkiliike Irmelin kangasvarastosta. Kauppa toimi Porissa 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun. Kankaan on suunnitellut Raili Konttinen, joka toimi Porin Puuvillan suunnittelijana Irmelin aikoihin. Netistä löytyy upea virtuaalinäyttely Raili ja Juhani Konttisen kankaista.

Muitakin upeita kankaita mummun varastosta löytyy. Ainakin yksi toinenkin kangas näyttää olevan Railin käsialaa. Tätä kangasta oli jäljellä aika pieni palanen, josta syntyi sekäettä-kauppaan muutama Irmeli-kauppakassi ("isokukka"-kuosi).

Virtuaalinäyttelyssä ei näytä olevan juuri noita minun värimallejani. Pitäisiköhän laittaa näyttelyn rakentajalle kuvat omista löydöistäni.....

Sammakosta prinssi?

Tätä sammakkoa voisin vaikka pussata!

Löysin nämä kivat kulhot Tukholman Formex-messuilta tammikuussa. Se oli rakkautta ensinäkemältä! Tilasin heti Kananpoikia, Possuja ja Apinoita kauppaani (www.sekaetta.fi) myyntiin. Kesemmällä piti perässä vielä tulla "juhannustyttöjä". Valmistaja kuitenkin ilmoitti yllättäen, että ovat päättäneet jättää tyttöset tänä vuonna tekemättä, ja tilalle tarjottiin kissoja tai sammakoita.

Sammakot voittivat! Onneksi!

On se aika pieni

tai oikeastaan tosi sopivan kokoinen, Helsinki nimittäin.


Viimeisessä Hesarin kuukausiliitteessä uhkailtiin Vantaan vastaiskulla kaupunkien välisessä yhdistymissodassa ja kuvituksena oli tämä hauska piirros, joka aika mainiosti kuvaa Suomen ainoaa suurkaupunkia.



Tullinpuomin takana on ihan oikeastikin aika paljon pöpelikköä, ja se on kyllä hyvä juttu.

Rantaviivaakin tässä niemennipukassa onneksi piisaa. Ja se taas on erityisen hauskaa kun luvassa on lämmintä keliä ja viikonloppu!

Kaivari ja Ullanlinna

Helsinki-teemaa löytyy meiltä vaihtelevasti vähän joka huoneesta. Olen aina ollut heikkona karttoihin ja (vanhoihin) Helsinki-valokuviin ja -piirroksiin. Ja teema on kyllä mm. Vallilan ihanien printtikankaiden myötä päässyt laajentumaan tekstiileihinkin...

Koska en saanut olkkariani Espan laidalle, toin Espan olkkariini. Ja koska en saanut sänkyäni Ullanlinnaan, roudasin Ullanlinnan talot - ja vielä Kaivarinkin - makkariini.

Palloja pyllyn alle

Mitäs tästä sanotte!


Mukamas käytettyjä tennispalloja. Nykyään voi ainakin koittaa kaupata kaikenlaista väittämällä, että on niin otettu ekonäkökohdat huomioon, käytetty kierrätettyä matskua ja juu juu. Eikö noita palloja nyt mukamas olisi voinut vielä lätkiä tenniskentällä. Jos ei Nadalille kepaa, niin jollekin junnulle sentäs?

Koko juttu FUNaturesta löytyy täältä: http://www.inhabitots.com/2009/05/11/hugh-haydens-funature-tennis-ball-chair/

Muchan naiset

Alfons se tykkäsi maalata kauniita naisia. Jostain syystä minä taas olen aina pitänyt Muchan naisista, vaikka muuten pidänkin melko graafisista ja selkeälinjaisista kuvista. Joku näissä art nouveau -tyylisissä kuvissa vaan viehättää - kai värimaailma, tai tunnelma, tai joku.

Ainakin Suomen posteissa myytiin muutama vuosi sitten Muchan kuvilla (ja kimalteella!) kuvioituja lahjapusseja. Niitä minäkin muutaman ostin, raaskimatta sitten kuitenkaan koskaan kenellekään antaa.


Nyt pussukat ovat äidin tekemän ristipistotyön kanssa päässeet esiin vaihtuvaan taidenäyttelyyni, joka palvelee ainoastaan omaa estetiikan kaipuutani, ja tietysti meillä käyviä satunnaisia vieraita...

Nestettä kengässä

Kannattaa olla sankari! Kaunis kristallinen avokkaani sai kaverikseen nilkkurin, joka on täynnä brandyä. Mietin, että varmaan olisi tämäkin popo nätimpi ilman sisusnesteitään, eli ehkä joudun uhrautumaan...





Saapikasta odotellessa, kippis!

Eläimellisiä kulhoja

Tässä vielä odotellaan turkoosiin lasikulhoon perunalastuja - vappupöydän täytteeksi.

Loppujen lopuksi kaikki nämä ja monta monta muutakin kuppia ja kulhoa olivat vappuna täynnä herkkuja. Mutta oikeastaan sillä en ajatellut nyt kehuskella. Tarkoitus oli vaan rehvastella sillä, että ne ovat juuri minun pöydälläni - ai, kuinka nättejä ne ovatkaan.

Ensimmäinen Toikan Fauna - tuo isoin - tuli taloon perintönä appiukolta (ja rehellisesti sanottuna silloin en juurikaan siitä tykännyt), ja kaksi muuta on ostettu Antiikkimessuilta. Nämä menevät kätevästi sisäkkäin, joten niitä on ilo säilyttää nipussa kaapissa.

Ehkä seuraavilta messuilta lähtee mukaan juomalasit, tai ehkä sittenkin annosmaljat - vihreet ois aikas kivat!

Kiitos kuvaajalle - taas kerran!

Ohi on

tältä vuodelta vappuhulinat!

Eikka-kuikka sai aattona hattunsa, vieraat saivat ruokaa ja juomaa ... JA AURINKOA! Siinä virallinen syy lievään nenien punehtumiseen.

Vaikka kivaa olikin, on se vaan hyvä että vappu on vain kerran vuodessa.

Mutta onhan sitten juhannus ja uusivuosi ja...

Ulkoruokinnassa

Vappu vaappuen tulevi...

... ja se tarkoittaa kevään ensimmäisiä pihabileitä ja siis ulkoruokintaa. Sen verran paljon porukkaa on tulossa kemuihin, että taidetaan taipua semikertakäyttöisiin astioihin. Ajattelin kaivaa edellisten pirskeiden jälkeen jo kertaalleen tiskatut palmunlehtilautaset esiin, ja katsotaan sitten jaksaako niitä enää toiseen kertaan tiskata. Jos laiskottaa, pannaan ruoantähteet lautasineen kompostiin matojen ruoaksi. Tai pidetään porukka lämpimänä polttamalla lautaset takassa.

Säätytöt ja -pojat kovasti onneksi lupailevat poutaa, joten ulkoruokintaperinne ei katkea tänäkään vuonna. Vaikka olisi vähän kylmäkin - kunhan ei sada - vappuaattoa juhlistetaan meillä sitkeästi ulkosalla. Kun villasukat ja huovat eivät enää auta, saa toki siirtyä sisällekin, ovia ei sentään lukita.

Tehtaalla aamulla

Tulipas tänään käytyä tehtaalla, nimittäin Kaapelitehtaalla. Syy tehdasvisiittiin oli Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa esillä oli sekä yleishyödyllisempää että kaupallisempaa esillepanijaa, aina YTV:stä ja Kierrätyskeskuksesta kaikenkirjaviin kierrätysmateriaaleja hyödyntäviin tavarakauppiaisiin.

Ihan hyvä keikka, mutta vähän jäi sellainen "tässäkö tämä nyt oli" -olo. Kriittinen rouvaraatimme jäi seuraavalta vastaavalta tapahtumalta - lähinnä sen myyntitoriosiolta- odottelemaan pikkuisen viimeistellympiä ja ehkä toisistaan enemmän erottuvia konsepteja. Ainoa yritys, joka pitkästä aikaa on keksinyt tehdä jotain uutta "hyödyttömästä" on Character (http://www.character.fi/). Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus tavaratorilla oli BookCrossing-toiminta (http://www.bookcrossing.com/). Mukaan lähti ystävieni suosituksesta Marilyn Frenchin "Kesämies"-kirja, jonka aion luettuani "vapauttaa" eli laittaa edelleen luettavaksi. Kirjan tulevia liikkeitä voin sitten seurata BookCrossing-yhteisön nettisivulta kirjan uniikin ID:n avulla. Hauska juttu!

Piha sisusti muotivärein

Ja nyt en siis tarkoita Kirsi Pihaa, vaan meidän omaa pihaamme. Vaikka saattaa Kirsikin sisustaa liilalla.

Sorry kuvan huono laatu, syynä onneton kännykamerani!

Ensimmäiset sinivuokot alkoivat pilkottaa aurinkoisessa rinteessä, vuorimännyn kainalossa reilu viikko sitten. Ja nyt on kaveriksi ilmestynyt jo yksi pinkkinen sukulainenkin - kangasvuokko. Valkoista serkkua vielä odotellaan.

Kunhan äitienpäiväksi tulee! Pitäähän perinteinen valkovuokkokimppu saada äitienpäiväpöytään.

Naapurin tontilla on muuten myös keltaisia vuokkoja.

Kaikkien purkkien äiti

on äidin tekemä purkki!



Sukulaiset keikailevat oikeissa vanhoissa valokuvissa purkin kyljissä, satuNainen poseeraa ekaluokan koulukuvassa purkin kannen sisäpuolella ja kaiken kruunaa syntymäkaupungin raatihuone kannen päällä. Niin, ja kaiken lisäksi purkki on vielä kursittu kasaan isomummulan lampaista yli 50 vuotta sitten kehrätyllä villalangalla!


Kiitos äiti!

Rakkautta ensi silmäyksellä

Näin sinut ensi kerran aika kaukaa. Loistit pimeässä talviaamussa lämpöä ja toit mieleeni auringon. Muutaman päivän päästä kuljin taas ohitsesi, enkä saanut silmiäni irti sinusta.

Hetkeksi jo tukahdutin tunteeni. Pimeinä iltoina kaipasin sinua kuitenkin liikaa ja lopulta minun oli pakko tulla sinua katsomaan lähempää. Tutkin muotojasi ja ihailin sisäistä ja ulkoista kauneuttasi. Otin jopa kuvia sinusta.

Vielä kuitenkin erosimme, etkä lähtenyt mukaani.

Viikot kuluivat, joulu meni ja tuli, enkä saanut sinua mielestäni. Lopulta keräsin rohkeuteni...

ja laskin rahani...

ja tulin ja hain sinut kotiin!

Rakas uusi lamppuni.

Lamppu on aitoa vintagea!

Killui kuulemma aikoinaan
Pakilan Elannon katossa.

Ostopaikka: Mahonia, Etelä-Haaga.

Puhtaat valkeat lakanat

Tai ainakin puhtaat ja ihanan tuoksuiset!

Eilen kuivasin ensimmäistä kertaa tänä keväänä lakanat tuuli- ja aurinkoenergialla. Tuulienergia olikin eilen sen verran tehokasta, että edellinen koneellinen kuivui jo ennen kuin seuraava tuli uunista ulos.

Mikä mieletön tuoksu, ihan kesä.

Tuskin maltan odottaa että pääsen taas illalla melkein tuoreiden lakanoiden väliin nuuhkimaan. Tosin ei yleensä kauan tarvitse nuuhkia, on sen verran hyvät unenlahjat minulla.